Kävin tänään sen vatsakirurgin juttusilla. Se oli tosi empaattinen ja mukava mies. Juteltiin hetki, annoin sille mun psykiatrin puoltavan lausunnon, ja sitten se sanoi ettei näe mitään estettä miksi en pääsisi leikkaukseen. Sitten se vielä tökki mun mahaa, eli siis tunnusteli mun maksaa. Se olikin ainoa epämiellyttävä hetki, kun mä kutian niin kamalasti..:D Mulla on kuulemma oikein hyvän tuntuinen maksa, ja terveet vatsalihakset. 
        Nyt sitten odotellaan kutsua sisätautilääkärin luokse, joka tutkii, että mun ruuansulatus toimii niin kuin pitää. Sitten on vielä käynti ravintoterapeutilla ja psykiatrilla, ja jos kaikki menee hyvin, mä pääsen leikkausjonoon. Aikaa tähän kaikkeen vierähtää ehkä vuoden verran.

Kokemusohjaajakoulutuskin alkoi. Nyt mulla on hirveä kasa oppimateriaaleja, mitä käyn vähän kerrallaan läpi. Niiden pohjalta pitää kirjoittaa neljä esseetä, ja oma elämänkertomus. Mä en tiedä miksi, mutta mua pelottaa se oman elämänkertomuksen kirjoittaminen. Mä en haluaisi muistella niitä kaikkia kurjia juttuja. Ymmärrän toki, että mun on pakko, ja jotta mä olisin hyvä kokemusohjaaja, mun on aina muistettava kurjatkin ajat mun elämästä. Nyt mulla menee vaan niin hyvin, etten haluaisi ihan vielä keskittyä huonoihin asioihin. No, ehkä mä annan itselleni vielä viikonlopun aikaa valmistautua tähän tehtävään henkisesti, ja maanantaina tartun härkää sarvista..