Nyt mulle kuuluu liian hyvää. Aina kun mulle kuuluu liian hyvää, mulla on joko mania, tai sitten heti tapahtuu jotain äärettömän kamalaa, ja mä rysähdän maahan ylinopeudella. Parhaassa tapauksessa mä oon maniassa, ja sen takia rysähdän naama edellä maahan.

No ne mun kuulumiset. Eilen illalla mun oli pakko siivota, koska mulla oli tänään säätiön järjestämä terveydentarkastus mun kotona. Ei olisi millään huvittanut, ja yritin sitten keksiä vaikka mitä että olisin saanut vaan olla. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja talutin itseni tiskaamaan. Sen jälkeen keräsin tavarat, heitin roskat roskiin, ja vein roskat. Aikaa tähän kului vajaa tunti, ja hitto että oli hyvä fiilis siistissä kodissa sen jälkeen. Aamulla terveystarkastuksen jälkeen lähdettiin Virpin ja äidin kanssa käymään vanhassa mummulassa pakkaamassa tavaroita. Virpi tuli ennen lähtöä piipahtamaan täällä ylhäällä, ja myöhemmin autossa kyselin mitä mieltä Virpi oli mun siististä kodista. Virpi vastasi, ettei ollut kiinnittänyt huomiota. Eli mun asunnon siisteys on nykyään niin selviö, ettei siihen edes kiinnitä huomiota, hurraaaa!!
        Mummulassa pakkaaminen sujui hyvin, ja nappasinpa sitten sieltä imurin mukaan mun hajonneen imurin tilalle. Nyt mulla on ehjä nuunuu ja huomenna pääsen imuroimaan nurkat.
        Matkalla takaisin Lahteen mun puhelin soi. Mulle soitti säätiöltä ihminen, joka kyseli olisinko kiinnostunut tulemaan säätiölle töihin kokemusasiantuntijaksi ja/tai kokemusohjaajaksi. Työ voisi pitää sisällään vaikka mitä. Mä voisin esimerkiksi käydä ohjaajien mukana kotikäynneillä, tai mä voisin vetää omaa ryhmää, tai olla mukana säätiön toiminnan suunnittelussa, tai voisin olla päättämässä uusista tukiasukkaista.. Oli vielä vaikka mitä muita mahdollisuuksia mitkä oon onnellisesti unohtanut. 26.2. mulla on siis työhaastattelu. Sairasloma ei loppuisi kuitenkaan vielä, vaan saisin aluksi minipalkkaa, joka ei vaikuta sairauspäivärahaan. Myöhemmin mulla on hyvät mahdollisuudet työllistyä säätiölle ihan oikeasti!
       Oli vielä joku muukin asia mistä olin innoissani.. Ai niin joo! Ensi keskiviikkona mulla on vihdoin se lääkäri, joka todennäköisesti laittaa mulle lähetteen läskileikkaukseen.

Nyt on niin hyvä fiilis.. Liian hyvä fiilis? Ihan sama, mä annan nyt itselleni luvan hymyillä ja olla onnellinen! Tällä hetkellä näyttää siltä, että mun elämässä loksahtelee palaset paikalleen melkein itsestään. Jes!