Mä sain tänään ystävänpäiväkortin. Se tuli ihan oikean postin mukana, ja oli ihan oikea kortti eräältä mun ihanalta ystävältä. Siinä luki aivan ihania asioita musta, ja hetken aikaa seisoin keskellä olohuonetta nieleskellen palaa pois kurkusta. Nyt kortti on teipattuna jääkaapin oveen, jotta se voi siinä muistuttaa mua joka päivä siitä, miten ihanaa on kun on ystäviä.
Nyt mä olen noin tunnin verran ajatellut mun ystäviä ja ystävyyttä yleensä. Nuorempana mulla oli tosi laaja kaveripiiri, mutta sitten tuli vastaan mies, jonka kohdalla tein tosi yleisen virheen, eli hylkäsin kaverit ja vietin kaiken aikani poikaystävän kanssa. Onneksi mun elämään jäi kuitenkin kourallinen ystäviä, ja joidenkin kanssa on välit taas lähentyneet facebookin välityksellä. Toki masennuskin vei osan ystävistä, kun en vaan yksinkertaisesti jaksanut pitää yhteyttä kaikkiin ihmisiin. Mulla ei siis rehellisesti sanottuna ole paljoa ystäviä, mutta ne mitä mulla on, on sitäkin tärkeämpiä.

Tää päivä on ollut ainakin tähän mennessä erittäin laiska. Oon vaan makoillut sängyssä ja katsellut frendejä. Mun pitäisi tiskata ja käydä kaupassa. Kahvihammasta kolottaisi, mutta maito on lopussa, ja mä en pysty juomaan kahvia mustana. Oon sentään saanut jo vaatteet päälle, wohoo!